Personal tools
You are here: Home Välissidemed ● Artiklid ● Joh. Käis ja Eestin kansakoulo. I (A. Salokannel)
Document Actions

● Joh. Käis ja Eestin kansakoulo. I (A. Salokannel)

by Jana Järvsoo last modified 2006-09-29 02:02 PM

Oppettajain Lehti. Helsingissä, 1935, maaliskuun 29 päivänä, nr 13

Suomen—Eestin siltaa on viime vuosina yhä kasvavalla harrastuksella rakennettu molemmin puolin lahtea. Kansakoulukin on tässä työssä mukana ollut. Meille on asia tärkeä, sillä sillan rakentaminen ei perustu pelkkään tunnolmaan, heimous-henkeen ja juhlapuheisiin vaan se antaa nimenomaan meidän kansakoulullemme realista pohjaa, »uutta viiniä vanhoihin Ieileihin», uusia kokemuksia ja käytäntöön sovitettua koulu-uudistusta, jossa meidän kansakoulumme on vasta aivan alkutai-paleella. Seuraava esitys koettaa osaltaan helpottaa tuota tutustumista ja sillan rakentamista lahden toisella puolella asuvaan veljeskansaamme ja sen kansakouluun.

Keväällä v. 1928 sai allekirjoittannt Kouluhallituksen myöntämällä matkara-halla tilaisuuden perehtyä lahden toisella puolella olevaan veljeskansaamme ja sen uudistettuun kansakouluun. Tällä matkalla jouduin myös kin kuuluisaksi tulleeseen Vörun seminaariin Etelä-Eestissä, jolloin tutustuin sen etevään johtajaan, työkoulumieheen Joh. Käisiin ja hänen reformeihinsa. Vielä myöhemminkin, 1930 sain olla mukana sekä luennoitsijana että oppilaana Tallinnan suuressa koulukokouksessa ja näyttelyissä, jotka olivat suuntaa osottavat uusille työtavoille ja menetelmillc.

Keskeisimpänä ja päätä pitempänä näissä uudistuksissa on ollut ennenkaikkea juuri semin. johtaja Joh. Käis, jota monessakin suhteessa syyllä on verrattu meidän Soiniseemme.

Joh. Käis syntyi 26. 12. 1885 Pölvassa Vörumaalla. Opinnot keskittyivät luonnontieteisiin ja pedagogiikkaan, joita hän 1903 jatkoi Pietarin opettajainstituutissa. Toimien gymnaasin opettajana m.m. Riiassa suoritti K. loppu-tutkinnot Pietarin yliopistossa v. 1917, saaden 1 luokan diploomin. Sodan aikana joutui hän sisä-Venäjälle Vologdan opettajainstituutin opettajaksi ja seuraavana vuotena sen johtajaksi. V. 1920 palasi K. kotimaahan, jossa maan hallitus nimitti hänet kouluneuvokseksi, s.o. tarkastajaksi. Tämä toimi ei kuitenkaan häntä miellyttänyt, minkä vuoksi hän 1921 erosi ja nimitettiin vasta perustetun Vörun seminaarin johtajaksi.

Vörun seminaarin Käis kehitti työkoulun periaatteiden mukaisesti, joskin teh­tava oli vaikea, silla opettajakunta oli aluksi perehtymätön siihen. Monilla ulkomaamatkoillaan hän hankki uusia kokemuksia, joita hän sitten seminaarissa ja kesäkursseilla käytäntöön sovitteli.

Vörun scminaari tulikiri pian kuuluksi ja monet suomalaisetkin sinne matkansa suuntasivat.

Kun  sitten  Eestin semiriaarit, niiden  mukana myös Vörun seminaari, melkein kuin »suoralta kädeltä» lakkautettiin, toimi Käis lukuv. 1930—1931  Paldiskin gymnaasin johtajana, josta sitten erosi lakkautuspalkalle. Nykyisin toimii Käis Eestin opettajaliiton (E. Ö. Liidu) pedagoogisena sihteerinä.  Tässä toimessaan tulee hän suoraan kosketukseen maan opettajakuntaan monilukuisissa opettajakokouksissa sekä  opettajana, luennoitsijana ja johtajana opettajain kesäkursseissa. Tämä toimi antaa hänelle hyvän tilaisuuden kirjalliseen toimintaan, mikä nykyisin jo on varsinhuomattava.

Pedagooginen kirjallisuus, nimenomaan juuri Käisin nimissä ja johdolla ilmestynyt on aika runsas. Käis on muodostanut oman koulukuntansa, jonka nimissä useat toimitukset, sarjateokset ja oppikirjat näkevät päivän valon. Ja melkein kaikkien näiden kustantajana on KK/U, «Töökooli» kirjastus, joka vastaa meikäläistä Osakeyhtiö Valistusta.

Jo Vörun seminaarin johtajana alkoi  Käis toimittaa Vörun seminaarin vuosikirja, “Teel töökoolile”, jonka 1 osa ilmestyi 1924. Näita ilmestyi kaikkiaan 6 osaa, viimeinen 1929. Näillä vuosikirjoillaan, jotka sisältävät varsin arvokkaita ja suuntaa osottavia kirjoituksia kansakoulun melkein kaikista opetussuunnitelmaan kuuluvista aineista, Vörun seminaari asettui ikäänkuin johtoon uuden koulun merkeissä. Käisin oma panos näissä vuosikirjoissa on varsin perustavaa laatua.

Toinen, kokonaista 11 nidettä käsittävä kirjasarja: «Uusi teid algõpetuses», on varmaankin sellainen kirjasarja, joka kuluu kaikkien opettajain käsissä, huolimatta sen suuresta sivumäärästä, noin 1.500.1) Tämä sarja on metoo-dinen käsikirja opettajille, sisältäen kaikki kansakoulun asteet, s.o. 6 kouluvuotta ja niillä annettavan opetuksen, alkaen kokonaisopetuksesta luokkaopetuksena, päättyen eri aineiden opetusoppeihin. Näissä käsikirjoissa tarkkaan ja johdonmukaisesti selvitetään oppilaan itsenäinen ja omatoiminen työtapa kaikissa aineissa ja on se todella mitä parhain apu opettajalle hanen vaikeassa ja vaativassa tehtävässään.

Edellamainittüihin käsikirjoihin liittyvät tarkasti monet työohjeet itsenäistä työskentelyä värten. Näistä myöhemmin enemmän. Samoin monet oppilaan käteen tarkoitetut lähdekirjaset palvelevat samaa tarkoitusta.

Paitsi näita edellämainittuja, on Käis aikaisemmin julkaissut 2-osaisen teoksen: «Looduseõpetus algkoolis», jossa hän seuraa n.s. fenoloogista järjestystä aineen käsittelyssä.

Käisin pätevyyttä kansakoulun opetussuunnitelman rakentajana ja suunnittelijana osottaa parhaiten se, että opetusministeriö uskoi hänen johtoonsa kansakoulun ope­tussuunnitelman valmistamisen, mikä sitten ministeriön toimesta v. 1928 julkaistiin 140 sivuisena ja määrättiin kansakouluissa seurattavaksi.  (Algkooli õppekavad.)

Tämä suunnitelma sisältää 1) kansakoulun päämäärän ja tehtavat, 2) varsinaisen opetussuunnitelman ja tunti-kaavan eri kouluvuosille ja 3) selitykset jokaisen aineen kohdalta aineen valintaan, laajuuteen ja opetustapaan nähden.

Vielä olisi mainittava Käisin toimittamat monet õppilasten käsiin tarkoitetut havaintovihot, sarjakortit ja lasku-tehtavat sekä toimittamansa aikakauslehti: «Kooliuuendus­lane», jota nykyisin jaetaan »Öpetajate lehe» tilaajille.

Käisin laajaan ja kansakoulun melkein kaikkia aloja käsittävään kirjalliseen toimintaan ei tässä ole tilaisuutta laajemmin syventyä. Otarnme tarkasteltavaksemme vain ne puolet tästä, jotka ovat enemmän suuntaanäyttävät veljeskansamme kansanopetuksessa.

Lähdemme perustuksista ja kivijalasta alkaen, s.o. 1—3 kouluvuoden (vastaten meillä alakansakoulua) opetuksesta, n.s. yleisopetuksesta (üldõpetus), josta tässä käy-tämme semin. johtaja Aukusti Salon asiallista ja onnistu-nutta nimitystä: kokonaisopetus.   Panematta toistenkaan kynttilöitä vakan alle, on kuitenkin sanottava, että Käisin rinnalla ovat muutamat muutkin Eestissä paljon kirjoittaneet kokonaisopetuksesta ja laatineet jopa varsin yksityiskohtaisia suunnitelmia. (A. Oengo-Johansson, J. Parinbach, M. ja Th. Brandt, y.m.)

Käis on kuitenkin jo 1924 »Teel töökoolile» sen 1 osassa julkaissut laajan, toista sataa sivua käsittävän kirjoituk-sen kotiscutuopista, mikä sisältäa Vörun seminaarin harjoituskoulussa lukuvuosina 1922—1923 ja 1923—1924 noudatetun suunnitelman.2) Kokonaisopetus (üldõpetus) esiintyy tässä suunnitelmassa kotiseutuopin nimissä ja väin kirjoituksen perusteluissa pari kertaa mainitaan üldõpetus. Täma onkin silloin vielä enemmän opetusmene-telmällistä kuin opetussuunnitelmallista laatua, sillä esim. laskento varsin heikosti ja vähäisessa määrässä liittyy kokonaisopetukseen. Mutta päämäärä on selvä ja on se sama kuin mitä se on tänäkin päivänä. Kotiseutuopin perusteluissa Käis nim. sanoo: «Kotiseutuopin tehtävä on lapsen kaikkien voimien teroittaminen, täman toimintavietin monipuolinen kasvattaminen ja hengen kehittäminen. Niin laajaa tehtävää ei mikään muu aine yksinään voi täyttää ja kotiseutuoppi voi sen tehdä senvuoksi, että tämä kokonaisopetuksena (üldöopetusena) saa toisista aineista tukea. Senvuoksi on selvää, että kotiseutuoppitunti ei ole alkeellinen luonnontieteen tai maantieteen tunti ja että tämä ei voi ottaa selvittääkseen luonnontieteellisiä tai maantieteellisiä käsitteitä, vaikkakin kotiseutuoppi antaa näille hyvän põhjan. Kotiseutuoppi on kokonaisopetuksen ydin ja keskus.»

Vörun semin. harjoituskoulun opetusohjelmassa onkin kotiseutuopin yhdistys muihin aineisiin huomattavasti vähäisempi, kuin mitä se on 6 vuotta myöhemmin, kuten Käisin kirjoitus: “üldöpetus» (Teel töökoolile VI osa) osottaa.3) Käisin suunnitelma nojaa aluksi pääasiassa itävaltalaiseen järjestelmään, jossa sellaisilla aineilla kuin esim. laskento, äidinkieli ja uskonto, on vahvasti itsenäinen asema opetussuunnitelmassa.

Mutta, kuten sanottu, v. 1929 julkaisemassaan kirjoituksessa: »üldöpetus», on Käis tämän kehittänyt täydel-liseksi kokonaisopetukseksi niin suunnitelman kuin myöskin menetelmänsä puolesta. Päivän jokainen tunti ja teh­tava liittyy kiinteästi päätehtävään — teemaan — alatehtävänä, jona esiintyvät kotiseudullisen asiatunnin jäl-keen lukeminen, kirjoitus, laskento, laulu, leikki ja erilaiset askartelut. Päivän työ on tarkkaan jopa puolitunteja myöten jaoiteltu, mikä onkin välttämätöntä, koska opetusta on suunniteltu annettavaksi samanaikaisesti kahdelle erilaisella asteella olevalle oppilasryhmälle.

Käisin suunnittelema kokonaisopetus ei ole monien sak-salaisten koulujen noudattamaa vapaata, vaan kiinteästi sidottua kokonaisopetusta, jossa päätehtävään yhdiste-tyissä erilaisissa aineissa ei ainoastaan lukukauden ja luku-vuodcn kurssivaatimus on suoritettava, vaan myöskin lyhempien väliaikojen vaatimuksista pidetään kiinni. Tehtävä valitaan tavallisesti viikkoa, enintään kahta värten

tutusta ympäristöstä, asiasta tai tapahtumasta enna-kolta tehdyn tärkan suunnitelman mukaan. Kotiseudul-linen asiaopetus on tavallisesti päivän ensimmäisenä ja siihen sitten eheänä kokonaisuutena liittyvät muut, jopa monasti uskontokin.

Kansakoulun opetüssuunnitelman selityksessä v:lta 1928 sanoo Kais: »Kaikki aineet ensimmäisillä vuosilla saavat alkukohdan kotiseutuopista, josta siirtyminen toiseen tai toiseen aineeseen ei ole huomattavissa ja jossa oppilaat iloisessa työssä eivät huomaakaan muodollisten harjoitus-ten vaikeutta.» Kokonaisopetusta ei ole otettava ahtaam-massa merkityksessä, s.o. yhdistettynä aineita toisiinsa niin, ettei eri aineita erikseen esiinny; on kylliksi siinä, että õpetus löytää kokonaisopetukselle mahdollisimman täy-dellisen itsenäisen yhdistyksen.4) Ja edelleen: »Kaiken sen lisäksi tulee opettajan kotiseutuopissa työskennellä niin kiinteästi, että sekä vuöden että lyhemmänkin ajan osalle asetettu tehtava tulee suoritetuksi.» «Liiallista kiirehti-mistä tehtävästä toiseen on vältettavä. Jokaisessa tehta-vässä on viivyttävä niin kauan kuin lapsen luonnollinen mielenkiinto siitä saa tyydytystä.» 5)

Ja jotta  kokonaisopetus  kotiseutuopin  pohjalta  voisi eheänä ja katkeamattomana jatkua muihin tehtäviin, esim. lukemiseen ja kirjoitukseen, on  Käis toimittanut varsinaisten lukukirjojen lisäksi — joita niitäkin hän ehdottaa käytettäväksi rinnan kahta, toinen koulun, toinen oppilaan itsensä hankkima — n. s. liikkuvan lukemiston (Liiguv lugemik).   Tätä tarkoitusta värten on lyhyet lukukappaleet  ja runot, aina aakkosista alkaen, painettu irtonaisiin lehtisiin, 2—4 sivuisiin, jotka  tarkoin järjestettyinä  ja numeroituina säilytetään pahvisalkussa, josta sitten opettaja   kokonaisopetukseen   soveltuvan   lehden   oppilaille jakaa.   Lukuharjoitustehtävään edelleen liittyy kirjoitusja kieiiopin tehtava, jonka oppilas lehdestä itsenäisesti työvihkoonsa suorittaa. Tämä lukemisto 1—3 kouluvuotta varten valmistui jo Vörun seminaarin aikana.   Myöhemmin on Käis samaa tarkoitusta varten julkaissut liikkuvaa lukemistoa nimellä "Esimesed vaod».

Tässä yhteydessä vielä mainitsen, että kokonaisopetuk-sen tarpeita tyydyttämään on m.m. rouva A. Oengo-Johansson toimittanut 5 pientä vihkosta »TaIlinna», joissa maan pääkaupungin ja ympäristön  nähtävyyksiä  haus kasti selostetaan. Saman toimittajan kädestä on edelleen valmistunut useita vihkosia: »MaaIaisen työstä ja elämästä».

Lisäksi on Käis toimittanut kokonaisopetuksen ja itsenäisen työskeutelyn tarpeita siimällä pitäen eri lukukausille ja lukuvuosille monia sarjoja laskukortteja, laskuharjoituslehtiöitä, kieliopillisia harjoitustehtäviä, havaintovihkoja kotoisesta luonnosta j.n.e. Kortti tai lehti irroite-taan ja liitetään työvihkoon tai salkkuun.

Kun lisäksi edellä mainittu Käisin toimittama metodinen käsikirja »Uusi teid algõpetuses» sisältää yksityis-kohtaisen opetussuunnitelman kokonaisopetuksesta, vuodenaikaa, lukukautta, viikkoa, päivää ja yksityistä tuntia kohti ensimmäistä ja toista kouluvuotta varten, on opettajan helppoa toteuttaa kokonaisopetus käsikirjassa olevien, osotusten .mukaisesti. Tätä ei ole kuitenkaan käsitettävä niin, että painettu kirja antaisi valmiin suunnitelman jokaista yksityistä konina ja opettajaa värten. Ei, vaan painettu suunnitelma antaa yleisen ohjauksen, jota paikallisten olojen mukaisesti on täydennettävä ja sovellutettava. Suunnitelma on kylläkin yksityiskohtia myöten tarkka, niin seikkaperäinen ja vaivattomasti käytettävissä, että varmaankin meikäläinen alakoulunopettaja lielpotuksesta huokaisisi saadessaan selläisen oppaan käsiinsä. Kokonaisopctus onkiu enemmällä kuin 50 % kou-luista otettu käytäntöön.

Käis on »Teated VIII» kirjoituksessaan »Keskilyksen periaate ja sen touttiamisen mahdollisuudet" kasitellyt kysymystä, eikö kokonaisopetusta voitaisi sovelluttaa läpi koko kansakoulun. Osotettuaan, miten, esim. Venäjällä tätä on yritetty toteuttaa läpi koulun, jopa 7—9 kouluvuoteen saakka, mutta kykenemättömien ja asiaan perehtymättömien opettajien vuoksi se on epäonnistunut, toteaa Käis, saavutettujen kokemusten pcrusteella, että kokonaisopetus I ja 2 kouluvuotena antaa hyvät tulokset. Kolmannelta koultivuodelta on vähemmän kokemuksia, mutta ovat nekin täysin tyydyttävät. »Puollamme luokkaopetusta 1—3 kouluvuotena ja keskitystä sukulaisaineiden ympärille ylemmillä luokilla», sanoo Käis samassa kirjoituksessaan. 6)

Mielenkiintoista olisi edelleen seurata Käisin suunnittelemaa ja nykyisin käytännössä olevaa kansakoulunopetussuunnitelmaa ylemmillä ästeilla, vallankin kun sama asia jo vuosia on meillä ollut uudistuksen ja valmistuksen alaisena, mutta on se tässä yhteydessä jätettäva. Sen verran on siitä kuiteukin sanottava, että 4 kouluvuotena esiintyvät   itsenäisinä   luonnontiede,   maantiede   ja   hiistoria, joille jo 3 kouluvuosi on antanut hyvän pohjan. Näitä ei esitetä tieteellisessä, systemaattisessa järjestyksessä, vaan keskitetään asiat kotiseutuun, kotimaahan, sen luontoon ja elämään, joissa on mahdollisuutta laajempaan keskitykseen. Vasta 5 ja 6 kouluvuotena siirrytään ulko-maiden liistoriaa ja maantiedettä käsittelemään, jolloin samalla laajennetaan ja syvennetään 4 vuoden kursseja omasta maasta ja tehdään vertailuja omaan ja vieraisiin valtioihin. Kurssit ovat minimikursseja, joita kyllä mahdollisuuden niukaan voidaan laajentaakin. Saksan kieli tai vaihtoehtoisesti englanti ovat pakolliset 4—6 luokilla. Vähemmistökansallisuuksien, kuten saksalaisten, venäläisten ja ruotsalaisten kansakouluissa on opetettava 4—6 luokilla valtakunnan kieltä.   Miten on asia meillä?

Ennenkuin siirryn Käisin pedagoogisen toiminnan tär-keimpään kohtaan, omatoimiseen opetustapaan, on ennen sitä tehtava selkoa hänen käsityksestään osastokoulum merkityksestä ja mahitollisuuksista. Käsikirjassaan »Uusi teid algõpetuses» Käis mainitsee että Eestissä oli lukuv. 1930—1931 maalla 24% yksiosastoisia, s.o. luokkaisia, 47 % 2 osastoisia, 22 % 3 osastoisia, 6 % 4 osastoisia ja 1 % 5 tai 6 osastoisia kouluja, niin että siis Eestissäkin on suurin osa kouluista, kuten meilläkin moniosastoisia saman opettajan hoidossa olevia luokkia. Näistä Käis sanookin: »Meidän koulujärjestelmässämme maalla jäävat kansan käytettäväksi pienet moniosastoiset koulut.» Näissä kouluissa — mainitsee Käis — on opettajan työ raskaampaa, tunnin järjestäminen vaikeampaa ja vaativampaa. ja opettajalta näissä kouluissa vaaditaan syverupää pedagoogista tietoa, enemmän energiaa ja hyvää pedag. tahtia.7)

Tällaisen moniosastoisen koulun tehon arvostelee Käis varsin suureksi. »Se ei kasvata hermostuneita lapsia, vaan karaisee näita ja kehittää heissä aktiivista tarkkaavaisuutta. Väitetään, että lapset näissä kouluissa saavat vähemmän tietoja, koska ajan puutteessa opetussuunnitelmaa on supistettava. Nykyaikainen kasvatustiede ei pidä kansakoulun päätehtäväna suurien tietojen hankkimista vaan korkeimpana päämääränä on henkisten voimien kehittäminen ja kasvattaminen itsenäisessä työssä. Ei muutenkaan ole ensinkään todistettu, että osastokoulun oppilaat olisivat väliemmän kehittyneet kuin 1-luokkaisessa koulussa. Osastokoulu ei siis ole hätäapu kouluelämässä, vaan oleellinen ja arvukas kasvatuksellinen tekijä. On vältettävä pedagoogista materialismia.»7)
   
Tämän jälkeen antaa Käis tarkkoja ohjeita ja suunnitelmia osastojen yhdistämisestä eri asteilla, alkaen alaluokkien kokonaisopettiksesta ja jatkuen 6 kouluvuoteen saakka.
   
Kuu 1—3 luokan opetus muodostuu kokonaisopetukseksi, koetetaan 4—6 luokkain õpetus kuten sanottu keskittää sukulaisaineiden mukaan kokonaisuudeksi. Tätä varten muodostetaan n.s. keskuspiirejä (keskustusringid). Keskityksen lähtökohdaksi otetaan oppilaan mielenkiinto ja huvi sekä elävä elama, joka haarautuu moniin aineisiin ja monille aloille. Kaikkea mahdoilista ei kuitenkaan tarvitse keskityksessä huomioon ottaa vaan ainoastaan se, mikä luonnollisesti siihen liittyy. Näin esim. 5—6 luokalla sopisi lokakuussa tehtäväksi ottaa teema: »Syksy luonnossa ja ihmiselämässä», »Luonto ihmisen palveluksessa» ja "Vanhan kulttuurimaailman elämästä». Molemmissa edellisissä olisi luonnontiede johtavana, johon sitten liittyisi maantiede, äidinkieli, matematiikka, laulu, piirustus ja työskentely. Viimeisessä taas olisi historia johtavana Iankana.8)

Metodisesta  keskityksestä  ja   aineiden   rinnastamisesta Käis sanoo m. m.: "Metodinen keskitys on helppo toteuttaa, sillä se ei vaadi erillistä aineiden järjestämistä, se ei ole sidottu yksityisen aineen käsittelytapaan. Mutta opettajalta tämä vaatii enemmän kuin tavallinen opetus. Opettajan tulee omistaa avarampi ja liikkuvampi henki jotta kaikki mahdolliset yhteydet tuleval huomatuiksi. Opettajan on omistettava monipuolisempi sivistys, silla ahdas spesialisti ei näe alaansa kauemmaksi. Tästä johtuukin, että etevän, henkevän ja lahjakkaan, monipuolisesti sivistyneen opettajan käsissä luokkaopetus antaakin paremmat tulokset kuin aineopetusjärjestelmä.»
   
Opetuksen keskitys edellyttää myõskin opetuksen tiivistamistä (tihendamiset), joka Käisin ehdotusten mukaan yksinkertaisemmin järjestetään asettamalla 2—3 tuntia peräperään samalle asialle, jättämällä erikseen laulu, voimistelu ja vieras kieli Näin jäisi päivittäiseen ohjelmaan väin 1—2 asia-ainetta. Kansakoulun ylimmillä luokilla onkin 2 tunnin yhtämittainen opiskelu samassa aineessa antanut hyvät tulokset. 45—50 min. aika onkin oppilaan itsenäisessä työskentelyssä osottautunut aivan liian lyhyeksi. Mitään pätevää ei olekaan esitetty tuntien yhdistämistä vastaan. Pätevä niin. ei ole se väite, että 2 tunnin yhtämittainen työskentely samassa aineessa väsyttäisi lasta kansakoulun ylimmillä luokilla.

Niissä aineissa, joissa viikon tuntijaossa esiintyy 2 tuntia, on parempi käyttää se aika samalla kertaa. Näin on mahdollisuus antaa pysyvämmät ja monipuolisemmat tiedot asiassa. Kokeellisen tutkimuksen perusteella nim. tiedämme, että opittu unohtuu kaikkein enimmän jo seuraavien tuntien aikana käsittelyn jälkeen. Senvuoksi onkin samantekevää, otammeko seuraavan tunnin samassa aineessa 2, 3 tai 7 päivää myöhemmin.9)
   
Opetusaineksen keskittäminen lyhemmälle ajalle järjestetään myõskin siten, että opetussuunnitelma ja tuntikaava tehdään vapaammaksi ja liikkuvammaksi, joten määrätylle aineelle voidaan aika-ajoin ottaa toiselle määrätyt tunnit ja siten suorittaa se lyhemmän ajan kuluessa. Esim. syksyllä ja keväällä olisi käytettävä enemmän aikaa kasvi- ja maatalousopetukseen sekä retkeilyyn.10)
     
Siirrymme vihdoinkin siihen puoleen asiassa, jonka käytäntöön sovelluttamiseksi Käis on suurimman ja merkittävimmän työn suorittanut Eestin kansakoulun uudistamiseksi. Tarkoitan oppilaan omatoimista ja yksilöllistä työtapaa, s.o. työkoulumuotoa, jota nimitystä tavallisesti käytetään oppilaan toiminnallisesta oppimismenetelmästä. 
   
Käisin työskentely tämän opetustavan hyväksi alkaa jo Vörun seminaarin johtajakaudellä. Tallinnan pedagoogiset viikot 1930 antoivat yhä uutta sysäystä asiaan. Vasta tämän koulukokouksen jälkeen ovatkin valmistuneet ne 11 nidettä tuota jo ediellä monesti mainittua metodista käsikirjaa »Uusi teid algõpetuse». Tämän teoksen johtavana ja keskittävänä lankana sekä päämääränä on juuri oppilaan itsenäisen ja yksilöllisen työtavan käytäntöön soveltaminen.

Nykyinen opetus jättää lapsen liiaksi passiiviseksi, sanoo Käis. Opettaja puhuu, esittää ja näyttää liian paljon, jopa sellaista, mikä on oppilaan itsekin kirjoista y.m. irroitettavissa. Opetus olisi muodostettava vapaammaksi, käytännöllisen elämän osottamaan suuntaan. On esitettävä tehtava, johon oppilas etsii selityksen, ymmärrettävän vastauksen. On saatava oikea asenne, kuten sanotaan, oppilaan ja opettajan toiselta ja luokan sekä yksityisen oppilaan välillä toiselta puolen. Luokan luokkana työskennellessä eivät kaikki saa voimiensa mukaista työtä,  Toisille ovat tehtävät liian vaikeat, toisille liian helpot. Toiset ovat nopeita, toiset hitaita. Tästä seuraa, että toiset ovat joutilaina, toiset tarvitsevat tukea ja apua. Yksilöllinen työtapa poistaakin niitä haittoja, joita luokkaopetus tuottaa.

Yksilöllisen ja omatoimisen työtavan oleellisin väline on työohje, joka sisältää tehtävästä, teemasta, sarjan erilaisia kysymyksiä, tehtäviä luokassa, ulkona tai kotona, joita oppilas joko yksin tai ryhmässä suorittaa havaintojen, kokeiden, oppikirjojen, aikaisemmin opitun, hakuteosten, lähdekirjallisuuden y.m. perusteella, käyttämällä apunaan luokan opetusvälineitä, kokoelmia ja yleensä kaikkea sitä, mikä suinkin tehtävää jollakin tavalla selvittää ja josta oppilas voi tarvittavia tietoja löytää. Senpävuoksi työohje sisältääkin osotuksen tarvittavista välineistä, lähdekirjallisuudesta, oppikirjan kohdasta sivun tarkkuudella; antaa tarvittavat tiedot suoritusta varten, j.n.e.

   
Käis asettaa työohjeille seuraavat vaatimukset: Työ-ohjeen tulee olla selvä, täysin ymmärrettävä ja tarkasti rajoitettu. Sellaiset ohjeet kuin esim.: tarkasta lintua, selitä asia kirjallisesti, eivät kelpaa, silla ne eivät anna varmaa työsuuntaa nähtäväksi. Mitä huolellisemmin työohje on laadittu, sita vähemmin tarvitaan opettajan apua tehtävän suorituksessa. Työohjeessa on edelleen tarkoin mainittava aika, minkä oppilas tehtävään saa käyttää. Se on niin laadittava, että osa tehtävästä voidaan poiskin jättää. Nämä kohdat merkitään * merkillä. Näin voivat etevämmät oppilaat suorittaa lisätehtäviä, jotka heikommat tai hitaammat võivat jättää sivuun, kokonaisuuden siitä kärsimättä. T.o. voidaan edelleen valmistaa 2-3 erilaista valikoimaa samoista tehtävistä: helppoja, keskinkertaisia ja vaikeita.   Näin tulevat oppilasten yksilölliset voimat parhaiten huomatuiksi. Paitsi 1—10 tunnin tehtäviä, tulee t.o. osottaa pitempääkin aikajaksoa: koko lukuvuoden, lukukauden ja kuukauden suoritusvaatimusta. Jos esim, maantieteessä on vuoden kurssina Eurooppa, voi oppilas tai oppilasryhmä tästä vuoden kurssista valita tehtävän haluamassaan järjestyksessä. Samantekeväähän on, missä järjestyksessä hän tehtävät suorittaa.
   
Työohjeen tehtävien tulee olla vaihtelevat ja monilaatuiset, kuitenkin aineenmukaiset. Tämä tarkoittaa sita, että suorituksessa on vaadittava kirjoitusta, piirtämistä, mittaamista, laskemista, kokeita, lukemista ja muistiin painamista j.n.e. (Meikäläiset työvihot olivat aluksi ja ovat moninpaikoin vieläkin pelkkiä oppikirjan kuvien jäljennöksiä, s.o. siis pelkkää piirtämistä.) Niinpä merkitään työohjeeseen: luen, kirjoitan, piirrän, mittaan, lasken, tarkastan, teen kokeen j.n.e. Aineenmukaisuus taas tar koittaa sita, että telitävä ei saa tulla pelkäksi piirtämiseksi, laskemiseksi ja lukemiseksi, jotka tietenkin kuuluvat omille tunneilleen. Sitävastoin tehtävään kuuluvat piirrokset, läpileikkauksct, pienet laskutchtävät, leikkaukset paperista, kiinnitetyt kasvit ja sen osat y.m.s. selvittävät ja täydentävät suoritusta. Työn tulee rajoittua oleellisimpaan, niin ettei oppilasta liiallisesti rasiteta.

Työohjeen tulee edelleen pitää silmällä tietojen varmaa omistamista. Tätä tarkoittaen onkin työohjeen viimeisenä kohtana kehoitus: "Pidä muistissa.», »Paina mieleesi.". Osa tehtävästä .voidaan myöskin ajatellen suorittaa. Tämä merkitään: "Ajatellen, mieitien.11)

 

 1) Erillisissä niteissä kükin kouiuvuosi ja aineet
 2
) Teel töökoolile I, sivut 8—110.
 3) Teel töökoolile VI, sivut 125—158.
 4) Algkooli õppekavad, sivu 43.
 5) Algkooli õppekavad, sivu 45.
 6) Teated VIII, sivu 105—106.
 7)  Uusi teid algõpetuses 1 sivu 6—11.
 8)  Uusi teid algõpetuses I, sivut 32
 9) Uusi teid algõpetuses 1 sivu 37—40 ja Teated VIII, sivut 108—111.
10) Teated VIII sivut  109—110.
11) Uusi  teid algõpetuses   III.



Powered by Plone, the Open Source Content Management System

This site conforms to the following standards: